ALOITTAMISEN VAIKEUS
Olen varma, että tunnet tämän tilanteen. Saat loistavan idean – sellaisen, joka kutkuttaa vatsanpohjassa ja saa mielikuvituksen laukkaamaan. Ehkä se iskee sinuun matkalla bussista kotiin, autoa ajaessa, suihkussa tai juuri ennen nukahtamista.
“Tämän voisin tehdä! Ja sitten sen jälkeen voisin kokeilla tätä! Tästä voisi tulla jotain tosi siistiä!”
Mutta sitten astut ulos suihkusta, avaat kotioven – ja PAM, arki iskee. Joku tarvitsee sinua, tiskiä on kertynyt mystisesti tuplasti enemmän kuin eilen, ja yhtäkkiä huomaat selaavasi somea, koska “ihan nopeasti vaan”. Ja se kipinä, joka hetki sitten tuntui niin kirkkaalta, alkaa hiipua.
Miksi näin käy?
Kun olemme luovassa tilassa, kaikki tuntuu mahdolliselta. Näemme ratkaisuja, inspiraatiota ja uusia suuntia. Mutta sitten aivot, nuo turvallisuushakuinen ääni päässämme alkavat jarruttaa:
"Mitä jos et ole tarpeeksi hyvä?"
"Tämä on jo tehty ennen."
"Ei sulla ole tähän aikaa."
"Ehkä olisi parempi aloittaa vasta sitten, kun kaikki on täydellistä."
Ja siinä se. Idea, joka hetki sitten oli täynnä elämää, jää jonnekin tiskivuoren ja arkikiireiden väliin.
Mutta tiedätkö mitä? Kaikki, mitä mielesi sinulle syöttää, ei ole totta. Olen tajunnut tämän vuosia sitten, mutta silti huomaan yhä välillä uskovani noihin jarruttaviin ajatuksiin – vaikkakin niiden tarkoitus on pitää minut turvassa, pitävät ne minut myös paikoillaan. Ja paikoilleen jääminen voi kyllä tuntua turvalliselta, mutta pitkällä aikavälillä se saattaa muuttuu tukalaksi.
Kuinka murtaa aloittamisen esteet?
Yksi yksinkertainen kysymys: Onko tämä ajatus totta? Onko ideasi oikeasti mahdoton? Voisitko saada apua, tukea tai neuvoja sen toteuttamiseen?
Yliopistossa teatteriharjoituksissa teimme improvisaatioharjoituksen, jossa oli pakko sanoa "kyllä" jokaiselle ehdotukselle. Idea sai kasvaa ja kehittyä, muuttua ja muovautua. Kaikki ehdotukset eivät olleet täydellisiä, mutta ne pitivät luovan energian liikkeessä.
Sama pätee elämässä. Jos annat negatiivisten ajatusten musertaa ideasi ennen kuin olet edes yrittänyt, et koskaan saa tietää, minne ne olisivat voineet sinut viedä. Ei, jokainen idea ei tule mullistamaan maailmaa, mutta jokainen yritys vie sinua eteenpäin. Se opettaa jotain: tutustut vahvuuksiisi ja heikkouksiisi. Jokainen projekti – onnistunut tai ei – auttaa sinua kasvamaan, näin ainakin uskon.
Sen lisäksi, että se turvallisuushakuinen ja muutosta vastustava äääni päässämme saa meidät luopumaan suunnitelmistamme, myös muiden mielipiteet pitävät meitä usein paikallaan. On kuitenkin virhe antaa yhden tai useamman ihmisen mielipiteen määrittää oma polkusi. Jättää tekemättä asioita siksi, että jonkun mielestä idea on "typerä". Tämä on liian helposti sanottu, mutta älä anna muiden epäilysten pysäyttää sinua. Olen itsekin ollut jumissa. Vuosia annoin omien epäilysteni – ja joskus myös muiden kommenttien – estää minua tekemästä yhtään mitään.
Aivot voivat olla "dream killer machine", jotka keksivät tekosyitä, jotta pysyisit mukavuusalueellasi. Mutta jos edes yrität, alat oppia. Opit omista taidoistasi, vahvuuksistasi – ja heikkouksistasikin. Saat kokemusta. Ja vaikka epäonnistuisit, olet silti pidemmällä kuin jos et olisi tehnyt mitään. Uskon, että ne, jotka epäonnistuvat yrittäessään, liikkuvat silti eteenpäin. Ne, jotka jättävät aloittamatta, pysyvät paikallaan.
Aloita. Vaikka pelottaa.
En tiedä, herättääkö tämä teksti uusia oivalluksia muille, mutta minulle tämä oivallus on tullut hitaasti. 38-vuotiaana tajuan edelleen, että elämä ei ole valmis paketti – eikä sen kuulukaan olla. Minä valitsen oman polun jota kulkea, vaikka pelottaa ja vaikka en ole varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt 38- vuotiaana hyppään yrittäjäksi ja valokuvaajaksi ja voin paljastaa, että kyllä pelottaa, mutta kipinä rinnassa sanoo, että tämä polku on käytävä tutkimassa.
Aloita.
Terkuin, Katariina - Anna Primavera
